Moikka fuksi ja tervetuloa Valtsikaan!
Kova uurastus ja tulosten jännittäminen on vihdoin ohi, ja ansaittu opiskelupaikka odottaa aloittajaansa! Olit sitten kahlannut läpi pääsykoekurssin tai paininut kirjotusten kanssa voit taputtaa itseäsi olalle ja olla todella ylpeä itsestäsi. Edessäsi on varmasti ikimuistoiset opiskeluvuodet! Voi olla, että tällä hetkellä on sekä ilon että kauhunsekaiset tunnelmat siitä mitä tuleman pitää, mutta me tuutorit ollaan pitämässä huolta, että teillä olisi mahdollisimman pehmeä laskeutuminen Valtsikaan. Pian onkin jo orientaatioviikko ja päästään tapaamaan! 😊
Oma orientaatioviikkoni on jäänyt lämpimästi mieleen ja etenkin ihanat kohtaamiset muiden fuksien kanssa. Muistan kyllä jännittäneeni ensitapaamisia todella paljon, mutta tuutorit saivat nopeasti jännityksen pois järjestämillään ohjelmilla, ja tekivät muihin tutustumisesta helppoa. Jos kamppailet tällä hetkellä samojen fiiliksien kanssa, niin todennäköisesti kaikkia muitakin jännittää – jos se yhtään helpottaa.
Mitä itse olisin halunnut kuulla opintojen alussa? Ehdottomasti sen, että yliopisto-opinnot eivät tarkoita kellon ympäri pänttäämistä ja hyvästien sanomista vapaa-ajalle. Usein kuulee puhuttavan loputtomasta työmäärästä ja deadlineista. Toki myös unohtumattomista opiskelijabileistä ja vapusta. Balanssihan on toki kaiken a ja o, mutta itse keskityin stressaamaan niin paljon opinnoista, että hauskat tapahtumat jäivät välillä vähemmälle. Fuksivuonna oli vaikeaa hahmottaa, kuinka paljon kurssien eteen tulee tehdä töitä, etenkin kun tuskallinen pääsykoekurssi oli vielä kirkkaana mielessä ja kursseja suoritettiin pääosin yksin kotona. Vasta huhtikuussa kävin silmiä avaavan keskustelun muiden kanssaopiskelijoiden kanssa, ettei kukaan todellisuudessa tunnu opiskelevan joka päivä kahdeksaa tuntia. Eikä se ole mikään menestyksen avain. Olisinpa uskaltanut käydä tämän keskustelun jo paljon aiemmin, jotta olisin osannut ottaa vielä enemmän ilon irti fuksivuodestani. Jotta ette toistaisi ainakaan tätä virhettä, niin sanonkin jo nyt: pahin on takana ja nyt kuuluu myös nauttia!
Vaikka käytinkin paljon aikaa opinnoista stressaamiseen, fuksivuodessani oli tietysti myös paaaaaljon huippuhetkiä. En ollut koskaan käynyt sitseillä tai kuullut edes yhtäkään sitsilaulua, joten ensimmäiset sitsini olivat ehdottomasti ikimuistoiset. Myös yhteislauluja Kuppalan Halloweenbileissä muistelen lämmöllä sekä olihan se nyt mahtavaa päästä vetämään haalarit jalkaan vappuna. Kliseistä ehkä, mutta parhaan fuksivuodestani teki kuitenkin ihanat ihmiset, joihin pääsin tutustumaan! En malta odottaa ensi syksyä, sillä nyt korona vihdoin näyttää väistyneen jo sen verran, että päästään elämään ”normaalia yliopistoelämää” ja törmäilemään kampuksella!
Rentouttavaa loppukesää ja nähdään elokuussa! ❤
Jenna Kihlström
Sosiaalitieteiden vuoden 2021 fuksi, sekä syksyn 2022 kandituutori