Fuksin puheenvuoro

Fuksivuosi vie mukanaan


Hei uusi Valtsikan fuksi! Onnittelut uudesta opiskelupaikastasi ja tervetuloa Valtsikaan. Tästä alkaa toivottavasti elämäsi seikkailu, jonka aikana tutustut tuleviin kollegoihin sekä elinikäisiin ystäviin, juhlit, pänttäät tuhansia sivuja, istut luentosaleissa, vaikutat yliopistomaailmassa ja paljon muuta. Ennen kaikkea opiskelijaelämä opettaa paljon. Haluankin jakaa siksi oman kokemukseni fuksivuodestani, ja mitä se on opettanut minulle. Toivon, että se voi opettaa jotain myös sinulle.

Fuksiriennot, Kannugames, fuksisitsit, ensimmäiset vujut, järjestötoiminta, koronakevät, loputon Kaisassa pänttääminen. Ensimmäinen opiskeluvuosi ylitti kaikki odotukseni! En tule koskaan unohtamaan sitä päivää, kun sain sähköpostin, että olin päässyt Valtsikaan tai sitä kun näin ensi kertaa uusia opiskelukavereitani. Odotus oli ollut kova, ja ovien avautuessa halusin kokea kaiken. Siispä otin periodit täyteen mielenkiintoisia kursseja, ja päätin hakea mukaan järjestötoimintaan. Toki tämän lisäksi kalenteri täyttyi Kuppala-illoista ja muista opiskelijatapahtumista, unohtamatta henkilökohtaista elämää. Olin ensi kertaa paikassa, jossa sai olla täysin oma itsensä – se oli uskomaton fiilis! Mielestäni tämä on juuri Valtsikassa parasta, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Sisälläni on myös aina ollut pieni aktivisti, joka halusi päästä ulos tässä avoimessa ympäristössä. Järjestökentän kirjosta päätin hypätä Valtsika-kuplan ulkopuolelle, ja hain Helsingin YK-Nuorten ja uuden Students of Colourin (SOCOn) hallitukseen. Mahdollisuus päästä todella vaikuttamaan itselle tärkeisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin on ollut voimaannuttava ja voin suositella tämän vuoksi myös valtsikan ulkopuolisiin järjestöihin tutustumista kaikille. Yhteisen asian äärellä löytää parhaimmillaan ihania ystäviä poikkitieteellisessä hengessä. Yliopisto onkin oiva paikka löytää oikeat ihmiset ja resurssit omien unelmien toteuttamiseen.

Toiminnantäyteisen syksyn lopulla oma puhti alkoi jo hiipua. Kaikki oli kuitenkin niin kivaa, etten halunnut lopettaa tahtia, koska olinhan nyt vihdoin päässyt toteuttamaan unelmaani. Valtsikassa monet aktivistiluonteet pääsevät esiin, ja loputon jaksaminen ja tekeminen on osana luomassa aktiivista ilmapiiriä. Kaiken kivan lisäksi meidän pääasiallinen tehtävämme on kuitenkin opiskelu, joka helposti jää taka-alalle kaiken muun keskellä.

Pitkä joululoma auttoi omaa tilannettani, ja palasin tammikuussa yliopistolle uudella energialla. Yliopistoa ehti olla vain ensimmäisen periodin verran, kunnes koronapandemia sulki Suomen yliopistot loppukevääksi. Se oli samaan aikaan omalla kohdallani sekä onni että kirous. Erittäin ihanien, mutta stressaavien kahdeksan kuukauden jälkeen pieni hengähdystauko teki enemmän kuin hyvää. Pakollinen pysähtyminen toi kuitenkin todellisen tilanteen esiin – olin täysin loppu. Osa kursseista jäi kesken, ja ne mitkä tein, tein rimaa hipoen. Onneksi meillä on maailman paras ylioppilaiden terveydenhuolto, YTHS, josta sain apua burnoutiini. Tätä kirjoittaessani vietän kesälomaa muistellen uskomatonta fuksivuotta, ja samalla toivun sen aiheuttamasta väsymyksestä.

Kirjoitukseni ei ole tarkoitus olla pelottelu vaan muistutus siitä, kuinka tärkeää on olla fuksivuoden tuoksinassa itselle armollinen ja pysähtyä kuuntelemaan omaa jaksamista. Valtsikan uskomattoman yhteishenki ja voimaannuttava ilmapiiri sekä mielenkiintoiset kurssit vievät mukanaan, joten muistakaa kuunnella omia rajojanne. Kaikkea ei tarvitse tehdä ensimmäisenä vuonna. On ihan okei jättää bileet väliin, ottaa muutama kurssi vähemmän sekä hakea apua, jos oma jaksaminen ei tunnu riittävän. Oma hyvinvointi tulee aina olla tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen. Haluan toivottaa kaikille ihanaa alkavaa fuksivuotta!


 

Janina Ojala

Politiikan ja viestinnän vuoden 2019 fuksi, sekä syksyn 2020 kandituutori